Ikuisuuden kestänyt matka

Sain Pillars of Eternityn arvosteluun viime vuoden elokuussa. Jotain pelin alkupuolen nihkeydestä kertoo se, että tässä välissä olen mieluummin pelannut pari Assassin's Creediä ja yhden Need for Speedin platinaan kuin edennyt Pillarsissa alkua pidemmälle. Mutta kun vihdoin tartuin itseäni niskasta kiinni ja aloin vain tahkota, puuduttavan ensikosketuksen takaa paljastui pirullisen koukuttava ropellus.

Ähkyn merkkejä

Jos en olisi lyhyen ajan sisään jo tahkonnut muiden muassa Wasteland 2:ta, Torment: Tides of Numeneraa ja Divinity: Original Sin 2:ta, olisi Pillars voinut pitää otteessaan alusta alkaen. Yhtään ei auttanut sekään, että kryptisen alkukohtauksen aikana ensimmäiset matkakumppanit teilataan ja yksin tallusteleva (tietysti aloitteleva) velho ottaa pataan tuulessa pikkaisen rivakammin heiluvalta koivunoksalta. Ensimmäiseen kylään täytyy sinkoilla maantierosvoja ja susia väistellen, eikä urakka tämänkään jälkeen pahemmin helpota.

Pillars of Eternity hukuttaa pelaajan Eoran fantasiamaailman munkkilatinaiseen terminologiaan sekä kompleksiseen mytologiaan. On sielua raastavia tuulia, "onttoina" syntyviä vauvoja, Maailmanpohjan Mestaria ja luonnollisesti nippu uskonnollis-poliittisia vääntöjä, joissa voi joko valita puolensa tai varmuuden vuoksi tappaa kaikki. Pelaaminen on yhtä haastavaa kuin päälle kaadettavan informaation suodattaminen, sillä jokaisella sivupolulla vastaan asettuu paljon koivunvitsaa ankarampiakin vastuksia. Näennäisestä vapaudesta huolimatta polku on alkuun hyvin rajattu.

Maailman ympäri 55 tunnissa

Monien kickstarter-rahoitettujen kumppaniensa tavoin Pillars of Eternity on hyvin perinteinen roolipeli, jossa itse rakennettu hahmo haalii ympärilleen turuilta ja toreilta löytyviä kavereita. Tällä seurueella sitten pelastetaan maailmaa ja sikafarmareiden pesueita. Tarinan edetessä kartalle ilmestyy uusia alueita. Alkuhässäköiden jälkeen matka vie hylätylle linnoitukselle, joka päätyy löytäjä-saa-pitää-periaatteella pelaajan kotipesäksi. Mökin remontointi, sen puolustaminen satunnaisilta hyökkääjiltä ja arvovieraitten vastaanottaminen tarjoavat pikkupuuhaa retkeilyn lomaan.

Yksittäiset alueet ovat kohtuullisen pieniä, joten niiden välillä joutuu tekemään paljon siirtymisiä. Olipa kyseessä kapuaminen majatalon kerroksesta toiseen tai kahden päivän retki kartan laidalta toiselle, lataustauot säestävät matkantekoa. Usein tehtäviä suorittaessa suoraviivainen siirtymä yhdestä rakennuksesta toiseen voi sisältää viisikin lataustaukoa ilman mitään muuta interaktiota. Ihana tuulahdus menneisyydestä...

Lyö ensin, kysele myöhemmin

Iso osa peliä on tietysti taistelu, mutta Pillarsissa se ei jotenkin jaksa temmata mukaansa. Turnauskuntoa mitataan kahdella mittarilla, toisaalta kestävyydellä ja toisaalta terveydellä. Ensin mainittu kuluu yleensä nopeammin, jälkimmäinen ei ihan samaan tahtiin. Kumman tahansa mittarin valuessa tyhjiin lähtee taistelijalta taju, mutta jos lopputulos on voitokas ja terveyttä vielä jäljellä, seurue nousee savun hälvettyä jaloilleen.

Pillarsista jää käteen lähinnä kömpelö tappeleminen

Hengästys haihtuu nopeasti, mutta terveyttä saa takaisin vain ottamalla kunnon unoset. Vihollisten muuttuessa haastavammiksi pelaaminen alkaakin noudattaa kaavaa: Matkusta maailmalle, tappele, palaa tukikohtaan, nuku, toista tarpeen mukaan.

Kähyämisen puuduttavuutta ei auta se, että taikuus tuntuu poikkeuksellisen munattomalta. Negatiiviset efektit eivät vaikuta millään näkyvällä tavalla, loitsujen lataaminen kestää kauan ja keskeytyy helposti. Lisäksi päivittäinen magiakiintiö on raivostuttavan rajattu. Itse tykkään enimmäkseen pelata velhoilla, mutta näiden heikkoudesta johtuen en pitänyt sitä tällä kertaa mitenkään realistisena vaihtoehtona.

Herkkua harvoille

Pillars of Eternity on Wanhan Hywän Ajan Roolipeli™ sellaisista tykkääville, ja omassa luokassaan ihan laadukas sellainen. Oman linnan kunnossapito ja puolustaminen tarjoaa oman omaperäisen mausteensa seikkailuntäyteiseen soppaan. Tarinan seuraaminen edellyttää tuhottomien tekstimassojen läpi kahlaamista, joten lukemishommat mieluummin muille jättävälle Pillarsista jää käteen lähinnä kömpelö tappeleminen. Mekaanisesti peli vaikuttaa modernilta kuin mammutinmetsästys.

Jostain kumman syystä Pillars onnistui pariinkin otteeseen pitämään pakarat penkissä pikkutunneille asti, joten kyseessä ei voi olla millään lailla huono peli. Joka kulman takaa löytyy jotain uutta tutkittavaa ja jonkin sivutehtävän seuraava etappi on aina ihan huulilla. Reilut viisikymmentä tuntia hujahtivat lopulta aika nopeasti, ja todennäköisesti uudella kierroksella useat valinnat voisi tehdä tyystin eri lailla, jolloin kokemus olisi aivan eri.

Tietokoneroolipeliveteraanit tietävät täsmälleen, mitä on luvassa. Kokemattomampien kannattaa hakea tuntumaa mieluummin vaikkapa Divinity: Original Sin 2:lla.

Galleria: 
ladataan kommentteja...